Chicago. Kaupunki keskellä Yhdysvaltoja. Marilynin patsas. Metrot, joista näkee ihmisten kylpyhuoneisiin mikäli tahtoo. Kaunis kaupunki kuitenkin.
Sisareni asustaa täällä miehensä opintojen vuoksi vielä reilun vuoden. Heidän ihana pikkuinen tyttärensä...awwww <3 Tädin rakas pikku-mussu <3 Niin suloinen hymy ja ihana pikkuinen tyllerö...kyllä tädille tulee ikävä kun täältä taas kotiin Suomeen lennetään lauantaina jo :( Noh, skype toimii ja aika lentää...ainakin mikäli samaa tahtia menee kuin tähän asti.
Eilen ja tänään on saatu nautiskella oikeasta kesästä. Eilen oli ehkä n. +25 lämmintä, tänään piti olla viileämpää mutta katinkontit: kuumempaa täällä oli. Ei tuullut samoin kuin eilen, ja hikeä on vuodatettu enemmän kuin 10 litraa. Kädet ovat punaisena aurinkoihottumasta...eihän sitä näköjään koskaan opi, että kannattaisi suojata iho ensimmäisiltä kunnon aurinkokeleiltä. Ja tuolla lämmössä ja auringossa on niin ihana kävellä vaunujen kanssa...
Ylihuomena pitäisi sitten lentää takaisin Suomeen. Jännittää...lento tulee varmaan menemään (kop kop...) suht ok, koska on yölento, ja toivon mukaan meidän pikkuinen vetelisi sikeitä suurimman osan matkasta. Kotiin meneminen jännittääkin sitten, että kuinka aikaeron kanssa saa tapella. Itään päin lennettäessä kuulemma jet lag tulee olemaan melkoinen...noh, se on sitten sen ajan murhe se. Kuten sekin, kuinka paljon lisäkiloja tällä reissulla on kartutettu vyötärölle...jenkkiruoka on maineensa mukaista: rasvaa, sokeria, lisäaineita, lisää rasvaa, sokeria ja lisäaineita. Kermavaahtoa, kermamaitoa, sokeria, lisää sokeria, ja vieläkin lisää sokeria. Ja rasvaa, öljyä, voita. Ihan kauheeta. Onneksi olen kävellyt aika paljon jokaikinen päivä, niin jospa edes osa olisi tullut karistettua NYC:n sekä Chicagon kaduille. Vaatteet ainakin edelleen mahtuvat päälle, joten sen pitäisi olla hyvä merkki...saa nähdä :D
Lomalta on aina haikea lähteä, mutta, kyllä se koti on aina home sweet home. Oma tupa, oma lupa...saa olla kuinka lystää, ei tartte miettiä kulkeeko nakuna vai vaatteet päällä, mitä syö, milloin, mitä puhuu, onko väsynyt vai pirteä...mutta, kuten todettu, loma on ihana. Haikealta tuntuu että se on kohta jo ohitse...enää kaksi yötä. Mutta, otetaan nyt kaikki ilo irti niistä kahdesta yöstä. Ja päivästä. Lauantaina on St. Patricks-day, joku ihme St.Patrickin päivä jota täällä juhlitaan. Irkkujen jokin kansallisjuhla ilmeisesti, pitää pukeutua vihreään ja Chicago-jokikin värjätään vihreäksi. Ihmiset lipittävät vihreää olutta ja riehuvat kaduilla. Ajatuskin tuntuu jo hassulta, mutta ehkäpä se on näkemisen arvoinen tapahtuma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti