Kotona siis ollaan jälleen. Palasimme Suomeen sunnuntaina kuuden jälkeen illalla. Odotuksissamme oli, että pikkumiehemme kärsisi aikaerosta ja yö menisi taistellessa, mutta hän nukahtikin sievästi vähän ennen kymmentä ja nukkui koko yön hyvin. Luulimme jo tosiaan, että selvisimme vähällä, mutta...ei näin ollutkaan :( Eilen ja tänään on taisteltu...nukahtaa hyvin normiaikaan seiskalta, mutta sitten herää 20.30 ja valvoo sellaiset 3h vaikka mitä yrittäisi. Minun hermoni eivät ole teräksestä tehdyt, ja ahdistaa ja tunnen itseni huonoksi äidiksi kun hermo menee ja kiukkuilen sitten sekä pojalle että isille joka vain yrittää auttaa :( Paremmat hermot siis olisivat hakusassa...mutta mistähän niitä löytäisi? Ei taida löytyä vaikka mitä maksaisi...noh, tämä on toinen ilta kun on näin hankalaa. Ehkäpä tämäkin kohta helpottaa päivien muuttuessa rytmiltään entisenlaisiksi...
Yhdysvalloissa oli ihanaa. Chicagossa oli jopa ihan kesä, lämmintä oli +28 tai ainakin lähelle. Sai olla ihan kesähepenissä...ikävä jäi, ja haaveilenkin että pääsisin takaisin tätä Suomen loskaa karkuun. Mutta taitaa nyt jäädä reissaaminen vähäksi aikaa, ikävä kyllä...pitää kerätä budjettia ja työtkin alkavat 02.04.
Koululta tuli sähköpostia: todistusanomukseni on hyväksytty! Minä siis nyt virallisesti olen kätilö! Paperit saan hakea 30.03. koululta tai lähettävät kotiin. Taidan köpötellä sinne hakemaan, en jaksa odotella postipoikaa <3 13 vuoden haaveilu on vihdoin saanut päätöksensä. 13 vuotta sitten yläasteen loppuessa aloin haaveilla kätilön ammatista. Ylioppilaaksi kirjoitin ja en päässyt silloin opiskelemaan unelma-ammattiani, mutta sairaanhoitajan opintojen kautta sitten vihdoin uudelleen ja taas uudelleen yrittämällä, sain paikan josta olin haaveillut. Ja nyt ovat opinnot vihdoin päätöksessään <3 Olen niin onnellinen!
Saisi se kesä tulla jo tänne Suomeenkin. Masentaa tuo loska ja kylmyys ja ankeus...vaikka kevät jo on merkkejä osoittanutkin, lumet sulavat hiljalleen ja linnut laulavat, niin ei se silti paljoa ainakaan minun mielialaani piristä. Tarvitsen kesän ja helteen...vaikka sitten sitä varmaan taas valitetaan että on liian kuuma. Kohin ei ole koskaan, kuten sanotaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti