Pitkän tauon jälkeen täällä taas

Onpa aikaa kun olen täällä viimeksi käynyt päivittelemässä. Anteeksi tuhannesti teille, lukijani! Pitkään olen miettinyt että pitäisi kirjoittaa, mutta sitten en ole saanut aikaiseksi. Joko olen ollut liian väsynyt tai sitten mieli on ollut totaalisen tyhjä mielenkiintoisista kirjoitusaiheista, ja olen jo ajat sitten päättänyt, että sellaisessa tilanteessa ei kannata väkisin vääntää "jotain" tekstiä, joka ei sitten kiinnosta ketään. Nyt kuitenkin toisenlaiset fiilarit :)

Paljon on tässä parin kuukauden aikana lomani jälkeen tapahtunut. Työt jatkuvat, pikku-ukkeli kasvaa, talvi tekee tuloaan ja jotain uutta ja jännittävää on myös saapumassa meidän perheeseemme kevään korvilla <3

Nyytti

Kyllä, meille on siis tulossa pikkuinen kevätvauva <3 Tärppäsi pian keskenmenon jälkeen, mistä olin yllättynyt. Jännitin koko 3kk, että onko kohdussa elämää vai ei...sitten vihdoin koitti ultran aika, ja siellähän se pieni uiskentelija näkyi heilumassa <3 Kovasti pyöri ja liikehti, sydän sykki vahvasti <3 Ultraajan oli vaikeuksia saada mittoja otetuksi, kun toinen oli niin eläväinen. Nyt vain paljon tarrasukkia nyytille matkaan, että pysyy matkassa koko loppuajan <3 Laskettu aika olisi 19.5. mutta epäilen, että tämäkin tulokas syntyy hieman etuajassa, kuten esikoisemmekin.

Yksinhuoltajuutta

Kohta on "yksinhuoltajuutta" takana viikon ajan. Mieheni on nyt vuorostaan lomalla "Nipponinmaassa" eli Japanissa ja minä olen viihdyttänyt pikkumiestämme. Kaikki kunnia teille, oikeat yksinhuoltajat...viikko on välillä tuntunut rankalta, varsinkin kun uhmakohtaukset ovat värittäneet arkea. Välillä on kyllä ollut niitä ilon hetkiäkin, kuten tänään, kun pikkuinen palasi mummilasta, jossa oli viikonlopun vietossa. Ilosta kiljahteleva nauru, naama niin hymyssä kuin ikinä vain voi ja lujat rutistushalit ja isot märät suukot <3 Voi miten rakastankaan tuota pikkumiestä <3

Isänpäivä nyt meni sitten vähän arkisissa tunnelmissa. Kahvittelin kyllä oman isäni kanssa, joulutorttuja ja ihania kinuskisuklaakilpikonnia mutustaen. Nämä olivat yllättävän helpot tehdä: pekaanipähkinöitä kilpparinmuotoon, Amor-kermakarkkien sulatusta kermatilkassa, köntti sulaa kinuskia kilpparien keskelle, jähmetys, sitten molemmin puolin sulatettua suklaata ja välissä tietysti jähmetys uudelleen. Avot! Kuva ja idea ovat sisareni blogista, www.elamanivuosi.blogspot.com

Omista kilppareistani ei ihan noin kauniita tullut, mutta hyviä (ja kaloripommeja) ne silti olivat. Hyvin vievät sokerihimon hetkeksi...montaa ei pysty kerralla syömään :D

Sisareni on meistä se innokkaampi leipuri ja kokkaaja, vaikka en itsekään mikään poropeukalo kyseisissä toimenpiteissä ole. Itse vain olen usein turhankin laiska alkaakseni kehitellä jotain uutta ja ihmeellistä. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, hyvä ruoka ja leivonnaiset ovat aina ihania!

Nightwish ja Floor Jansen

Eilen kävin Hartwall Areenalla Nightwishin Imaginareum-elokuvan maailman ensi-illassa. Samalla oli myös heidän ylimääräinen keikkansa uuden hollantilaisen Floor Jansenin kanssa. Täytyy sanoa, että oli U-P-E-A-A. Tarja Turusen aikana en käynyt keikalla, ei tullut vain mahdollisuutta. Anette Olssonin keikalla kävin kerran, olihan hänkin hyvä, mutta tämä tapaus kyllä veti jalat alta ja areena räjähti. Mimmi nahkamekossaan rokkasi kyllä niin mahtavasti että huhhuh. Jäisi monelta tekemättä...selkeästi bändikin nautti esiintymisestä. Koko keikka vedettiin läpi sellaisella rentoudella ja innolla, että sen pystyi hyvin aistimaan.

Itse Imaginareum-elokuva ei sitten oikein räjähtänytkään, ainakaan minulle. Sinänsä hyvin tehty ensimmäiseksi elokuvaksi tekijöiltään, mutta juoni oli mielestäni melkoisen sekava, enkä oikein saanut kiinni juonen "punaisesta langasta" jotta olisin jaksanut täysillä keskittyä elokuvaan. Ilmeisesti moni muukin ajatteli samoin, ja lähtikin kesken pois. Itse nökötin paikoillani elokuvan kiltisti loppuun, mutta, myönnetään...silmät lupsuivat lahjakkaasti. Ehkäpä vaikutti myös se, että olen kai vanhentunut, tai sitten tämä pienen lapsen kanssa eläminen vain on tehnyt sen, että ei jaksa enää valvoa puolille öitä. Kotona olin puoli yhdeltä...yleensä siihen aikaan olen nukkunut jo kolmisen tuntia :D

Elokuvasta en onneksi paljoa odottanutkaan, olin ensin ajatellut, etten olisi edes jäänyt sitä katsomaan, mutta päätin sitte kuitenkin katsoa, kun liput olin ostanut. Onneksi en tosiaan odottanut paljoa, koska muuten olisi pettymys ollut kohdallani suuri. Kauhua musikaalissa, luurangolta näyttäviä lumiukkoja...moni pätkä oli ihan ok, mutta sitten osa oli semmoista kuraa että itketti melkein. Musiikki oli hyvää, mutta monessa pätkässä tuli mieleen vain liikaa yritystä ympätä kymmenet musiikkivideot yhdeksi elokuvaksi. Noh, joka asiassahan on se "eka kerta", jos tyypit tekevät toisen elokuvan, ehkä se on sitten parempi. Who knows? :)

Nyt taidan mennä katselemaan Tanssii Tähtien kanssa ja rentoutumaan ennenkuin yöpuu kutsuu minuakin. Pikkumieheni nukahti heti, kun päänsä tyynyyn sai. Ilmeisesti mummilaviikonloppu oli ollut väsyttävä, tai sitten vain oma sänky ja iltapalaa edeltänyt saunominen uuvuttivat <3

Hyvää Isänpäivää kaikille isille! Olette onnittelunne ansainneet!