Aluksi pelkäsin, kuinka yrittäjän elämä on ärsyttävää, ainaista työskentelyä sekä miettimistä, kuinka pärjätä ja mitä sitten jos ei pärjääkään. Halusin kuitenkin tukea miestäni, joka on, anteeksi hehkutus, äärimmäisen lahjakas kaupan alalla. Sitähän hän tekee työkseenkin. Eikä se loppujen lopuksi kovin kamalaa ollutkaan :) Alku lähtikin hienosti liikkeelle, nyt kevät on ollut hiljaisempaa, mutta myyntiä on kuitenkin tullut ihan kivasti. Laskimme juuri kevään kunniaksi hintojakin, ja tällä hetkellä olemmekin Suomen edullisimpia verkkokauppoja mitä tulee Legoihin. Eli kannattaa siis käydä tutustumassa, mikäli perheessä tai lähipiirissä on pieniä, tai miksei isompiakin, rakenteluun hurahtaneita.
Meidän perheen miehet ainakin rakastavat nikkarointia. Ja vierestä on kiva katsoa, mitä erilaisempia kyhäelmiä noista pienistä palikoista saakaan aikaiseksi. =)
Terminen kevät
Mutta se riittäköön palikoista. Varpaassakin tuntuvat pahuksen kipeiltä kun sinne osuvat :) Kevät on virallisesti alkanut! Ilmatieteenlaitoksen mukaan terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on toistuvasti 0-+10 celcius-asteen välissä. Pitkään tätä odotettiin, mutta nyt se on vihdoin saapunut Helsinkiin. Lumet saavat kyytiä, linnut laulavat, ilmassa on kevään tuoksu. Ihanaa! Aurinko paistaa ja jopa lämmittää. Odotan niin kovin, että pääsisin kunnolla liikkeelle ulos, vaunujen kanssa sitten kun pikkuinen on syntynyt, ja saisin nauttia auringosta, lämmöstä ja lintujen laulusta. Olen selvästi kevät/kesäihminen, mikään ei ole niin ihanaa kuin auringonpaiste, vesipurot jotka syntyvät kun lumi vihdoin pitkän talven jälkeen sulaa, lintujen sirkutus, ja sitten vihdoin se kauan odotettu LÄMPÖ. Talvi on kaunis vuodenaika Suomessa, pakkasineen ja lumikinoksineen, mutta minulle aivan liian pitkä ja kylmä. Liukkaus on ärsyttävää, jatkuvasti saa miettiä, minne ja miten astua, ettei kaatuisi. Ja nyt varsinkin tämän mahan kanssa on ollut taiteileminen liukkailla, että pysyisi pystyssä. Kevät ja kesä, todellakin tervetuloa! Kestäkää tällä kertaa pitkään ja kuumana!
Synnytykseen valmistautumista
Kevään kutitellessa pitäisi valmistautua synnytykseenkin. Eilen oli lääkärikäynti, joita siis saan perussairauteni diabeteksen vuoksi usein raskauden aikana. Vauva kasvaa kauniisti, ei liian isona (joka on riski diabetikoilla, kun verensokeri on koholla, sikiö saa liikaa energiaa ja kasvaa liian isoksi) ja muutenkin kaikki vaikutti olevan kohdallaan. Seuraava käynti onkin jo kahden viikon kuluttua. Nyt käynnit siis tiuhentuvat, kun alkavat viimeiset viikot olla käsillä. Ehkäpä pitäisi siis alkaa ajattelemaan, että se synnytyskin on kohta edessä. HUI!
Valehtelematta synnytys on alkanut jännittämään enemmän. Esikoisenihan syntyi lopulta sektiolla, ja sitä pelkään tässäkin raskaudessa. Vaikka ammattini puolestakin tiedän, että jokainen raskaus ja synnytys on erilainen. En silti suurin surminkaan haluaisi nyt leikkausta...peukut ja varpaat pystyssä että pikkuinen pääsee alakautta maailmaan! Helppoa se ei tule olemaan äidille, kävi kummin vain, mutta alatiesynnytys olisi sekä äidin että vauvan toipumisen kannalta se parempi vaihtoehto.
Supistuksia on jo ollut jonkin verran. Ihan niitä kipeämpiäkin, jotka tuntuvat alaselässä. Raskauden puolivälistä lähtienhän kohtu tekee harjoitussupistuksia, jotka tuntuvat vain kohdun kovettumisena, mutta nämä mitä minulla on ollut, ovat olleet myös "semikipeitä" eli vähän voimakkaampia. Saas nähdä siis, milloin tämä pirpana meinaa itsensä maailmalle näyttää!
Nyt esikoiseni tuntuu huutelevan sängystään: "Äiti! Tule nukuttamaan! Tule tänne!" joten velvollisuus kutsuu...esikoisellamme on nyt tullut jälleen vaihe, jolloin vain äiti on se joka kelpaa. Kyllä isikin on kiva, isin kanssa on kiva leikkiä ja hullutella, mutta heti jos tarvitsee läheisyyttä tai pukemisapua tai lohdutusta, niin äitiäitiäitiäiti...saas nähdä millainen mustasukkaisuus meillä ilmaantuu kun sisarus syntyy. Asiasta on keskusteltu, ja pikkumiestä asiaan valmisteltu, mutta sehän kuuluu vain normaaliin kehitykseen ja kasvuun että ollaan mustasukkaisia äidin huomiosta. Pitää vain pitää huoli, että esikoinenkin tuntee olevansa edelleen rakastettu ja tärkeä, vaikka pikkusisarus onkin luonnollisesti jatkuvasti äidissä kiinni. Äiti-poika-aikaa tulen järjestämään, jolloin pikkumies saa ainoastaan ja vain äidin huomion. Silloin isukki saa viettää isi-vauva-aikaa <3
IHANAA KEVÄTTÄ TEILLE, LUKIJANI!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti