37+5 kuulumisia

Raskaana viikolla 37+5. Näillä viikoilla esikoiseni synnytys käynnistettiin. Raskausmyrkytyksen vuoksi tuolloin. Nyt ei ole merkkejä samasta vaivasta...vauvakin kasvaa pienempänä. Itse olisin kyllä niiiiiin kypsä jo synnyttämään...alkaa tämä rantapallon kantaminen väsyttää :D En kyllä valita sinänsä, itsehän tätä olen toivonut ja halunnut. Ja on raskaana oleminen ihanaakin...ne pienet/isot liikkeet ja muljahdukset joita päivittäin tunnen, ovat niin rakkaita <3 Ja kun tietää, että pian sen palkinnon saa syliinsä...ei sitä tunnetta voi kuvailla.

Pallo on kyllä kasvanut ihan kiitettävästi. Alla oleva kuva on raskausviikolta 31+, eli kuusi viikkoa sitten otettu. Sf-mitta (Symfyysi-fundusmitta, jota mitataan neuvolassa; sentit häpyluun päältä kohdun pohjan korkeuteen mitattuna, eli siihen kohdun korkeimpaan kohtaan joka vatsalta voidaan tuntea) on pysytellyt keskikäyrällä ja äitiyspoliklinikallakin viimeksi noin kaksi viikkoa sitten ultralla tehty painoarvio asettui käyrien puoleen väliin. Näillä näkymin olisi siis keskimittainen nyytti tulossa <3 Mikä tuntuukin itsestäni edelleen jotenkin oudolta; siihen kun on opetettu ja iskostettu, että  diabetikon vauva kasvaa aina yläkäyrillä, tai ylitse.  Noh, ilmeisesti voin olla jokseenkin ylpeä itsestäni, että olen saanut tasapainon sokereiden suhteen pidettyä maltillisena :)

Tässä siis luvattu kuva :)

Uudempaa julkaisukelpoista kuvaa minulla ei ole, siksi julkaisen nyt tämän "julkaisukelpoisen" otoksen :D Mutta jotain osviittaa ehkä antaa. Olen siis melkoisen väsynyt jo tähän raskauteen. En itse raskauteen, vaan kantamaan tätä palloa. Pienempi tämä on kuin esikoisestani, mutta vaivat tuntuvat raskaimmilta. Ehkäpä aika kuultaa muistot? Mieheni mukaan silloinkin oli samanmoista meno, mutta ehkä sitten onkin vain hyvä etten kaikkea muista :D Pallo painaa, kääntyminen sängyssä on vaikeaa, liikkuminen on raskasta, jalat turpoavat iltaa myöten, selkä vaivaa...noh, nautitaan nyt viime metreistä kuitenkin :) siitä saan olla "onnellinen", että tiedän varmasti, että viimeistään kahden viikon kuluttua poksahdan. Diabetikon raskautta kun ei yliaikaiseksi päästetä, vaikka vauva ei isoksi kasvaisikaan.

Faktoja dm raskaudesta

Teille, jotka ihmettelette tätä hössötystä diabetikon raskauden ympärillä, seuraava "pläjäys" on ehkä tarpeen. Diabetes, oli se sitten tyypin 1 tai 2 tai raskauden aikainen, on aina riski raskaudelle sekä äidin, että vauvan kannalta. Äidin korkea verensokeritasapaino heijastuu myös sikiön vointiin, kasvattaen sikiön massaa sekä aiheuttaen myös riskin hapenpuutteelle. Toki raskaudenaikainen diabetes, mikäli se pysyy diettihoitoisena, on jossain mielin helpompi tasapainottaa kuin tyypin 1, joka on täysin insuliiniriippuvainen. Mutta hankalaa se silti on, sairasti sitten mitä muotoa hyvänsä.

Tyypin 1 diabetes on täysin insuliinista riippuvainen. Haima on sanonut sopimuksen insuliinin tuotannosta irti, ja kyseinen hormoni on siis saatava keinotekoisesti pistämällä tai pumpusta. Raskauteen tämä sairaus tuo suuret haasteet; elimistön omat hormonit vaikuttavat verensokeritasapainoon valtavasti, joko nostaen, tai laskien arvoja. Raskauden aikana usein käy niin, että alkuraskaudessa insuliinintarve romahtaa; sokerit laskevat, ja tulee "hypoja" eli hypoglykemioita, tai kansankielellä sanottuna, matalia verensokereita. Insuliinia ei siis tarvita syötyihin hiilihydraattimääriin nähden yhtä paljon, kuin aiemmin.

Keskiraskauden koittaessa (n.rv 12+) insuliinintarve hetkeksi tasoittuu. Sitten alkaa noususuhdanne, sokerit nousevat vaikka mitä tekisit. Mikäli joskus aiemmin oletkin onnistunut pitämään sokerit tasapainossa esimerkiksi hiilihydraatteja rajoittamalla, nyt se ei onnistu. Mitä tahansa yrittäisitkin, sokerit nousevat. Toki voi vaikuttaa se, syötkö nopeita vai hitaita hiilareita, proteiinia tai rasvaa, mutta pääasiassa sokerit sekoavat kuitenkin. Insuliinintarve nousee räjähdysmäisesti, varsinkin kun puoliväli raskaudesta saavutetaan. Monella kokonaisinsuliinin määrä pomppaa jopa kaksin-kolminkertaiseksi. Itselläni aterioille pistetty insuliinintarve räjähti käsistä: ennen raskautta pistin 1 yksiön/10g syöty hiilihydraattimäärä, rv 20+ jälkeen tämä lukema nousi viisinkertaiseksi. Nykysiellään menee 5yksikköä/10g Hh!!!

Loppua kohden insuliinintarve jälleen romahtaa. Itsellänikin näin on käynyt, tuskanhiki nousee usein otsalle kun jo kolmatta-neljättä kertaa päivän mittaan saa syödä jääkaapin tyhjäksi (vertauskuvallisesti onneksi) pitääkseen itsensä tajuissaan kun sokerit laskevat alle sallitun. Muutama päivä sitten herätessäni päiväunilta, sokerit olivat vain 1.8mmol/l millä arvolla tajun pitäisi olla jo kankaalla. Onneksi tällä kertaa olin kuitenkin sen verran järjissäni että syömällä n.100g hiilareita sain sokerit nousemaan eikä tarvinnut miehen soittaa 112. Ei muuta kuin laskemaan päivän insuliinintarvetta jälleen...tämä ilmeisesti johtuu siitä, että hormonit elimistössä alkavat valmistautua lähenevään synnytykseen. Diabeteskätilöni kertoi, että mikäli diabetikoiden synnytystä odoteltaisiin käynnistyväksi itsestään, kaikilla kävisi juuri näin, että sokerit laskevat kohden synnytystä. Jännityksellä nyt siis odotan, että meinaako tämä oikeasti käynnistyä itsellään ilman vippaskonsteja?

Synnytyksen jälkeen

Synnytyspäivänä, synnytyksen käynnistyttyä, täällä Helsingissä ainakin noudatetaan ohjetta, jonka mukaan omia insuliineja ei pistetä ollenkaan. Synnyttäjä kytketään sokeritippaan ja sokereita seurataan 2h välein, ja tarvittava insuliini pistetään Actrapid-nimisellä insuliinilla. Huolimatta siitä, mitä merkkiä itse on käyttänyt. Tämä ei oikein mahdu minun järjenjuoksuuni, että miksi näin, mutta mitä minulle on selitetty on, että Actrapid kuulemma antaa tasaisimman tasapainon synnytyksen kannalta. Sitä siis odotellessa...itse synnytyksen jälkeen insuliinin tarve romahtaa ennen synnytystä-tasolle. Ensimmäinen vuorokausi mennään puolella määrästä, sitten seuraavana yleensä päästään 100% annoksiin. Tai sitten ei, kun maitohormonit nostavat päätään, ja alkaa jälleen tappelu. Imetys nimittäin romahduttaa tasapainon jälleen; sokerit romahtavat kulutetun kalorimäärän vuoksi. Esikon aikana elin kolmisen päivää ilman ateriainsuliineja, kun sokerit menivät miten sattuu...sitäkin odotellessa :D

Muista diabetestyypeistä sinänsä en hoidosta niin kamalasti tiedä, raskausajan diabetes yleensä parantuu synnytyksen jälkeen. Sokerirasitustesti on syytä uusia neuvolan kautta, koska riski sairastua aikusiän diabetekseen on kohonnut.

Sikiön makrosomia, hapenpuute sekä syntymän jälkeiset ongelmat verensokeritasossa

Sikiön liiallinen kasvu, eli lääketieteen termein makrosomia, johtuu äidin korkeista verensokereista raskauden aikana. Vauva kasvaa suuremmaksi kuin normaalisti, ja tämä aiheuttaa ongelmia synnytyksessä sekä jo ennen. Happi uhkaa loppua kohdusta, voi tulla myös erilaisia kehityshäiriöitä tai epämuodostumia. Makrosomia kuitenkin on yleisin ongelma, jonka vuoksi synnytykset diabetikoilla myöskin käynnistetään reilustikin ennen laskettua aikaa. Lapsivedestä tehtävällä lapsivesipunktionäyttellä voidaan selvittää diabetikon sikiön hapenpuuteriski. Tämän tuloksen perusteella usein selvitetään, onko aihetta käynnistää synnytystä ennenaikaisesti.

Diabetikoiden vauvoilla syntymän jälkeen haima tuottaa edelleen hieman enemmän insuliinia kuin ei-diabetikoiden vauvojen haimat, jonka vuoksi sokeritasapaino usein heittää ja vauvat kärsivät matalista verensokereista. Tasoa seurataan tihennetysti syntymän jälkeen, ja tarvittaessa turvaudutaan suonensisäiseen sokeritiputukseen. Tämä riski itseäni ahdistaa, haluaisin niin kovin pitää vauvani vierihoidossa. Kuitenkin tiedän, että toki on toimittava vauvan parhaaksi. Ja mikäli kaikki menee hyvin, tähän ei ehkä tarvitse turvautua. Näin oli esikoiseni kohdalla :)

Sikiön suuri koko sinänsä on riski synnytykselle. Vauvan voi olla ahtaampi mahtua syntymään alateitse, minkä vuoksi hyvin usein joudutaan diabetikon raskaudessa turvautumaan sektiosynnytykseen. Nykyään kuitenkin seuranta on niin tiheää ja hyvää, että suuret sikiöt huomataan ajoissa, ja useampi kykenee alatiesynnytykseen.

Nyt minua alkaa väsyttää turhan paljon, jotta jaksaisin enemmän kirjoittaa. Eikä varmaan enempää tällä kertaa tarvitsekaan avata aihetta, kysykää ihmeessä, mikäli mieleen tulee jotain jota en tässä nyt avannut. Pointtini kuitenkin oli, että tämä tauti on viheliäinen raskauden aikanakin. Vaikka ennen raskautta olisit onnistunut pitämään tasapainon jotenkin järjellisesti, raskaus viimeistään sotkee kaiken. Olen monelta karppausintoilijalta kuullut väitteen, että ykköstyypin diabetikko pystyisi hoitamaan tautinsa karppaamalla; ei tasan pysty. Ehkä joku pieni prosentti pystyy, mutta väitänpä, että viimeistään raskaus pilaa karppaamallakin aikaansaadut tulokset. Tämä tauti ei pysy kurissa millään järjellisellä tavalla, aina löytyy jokin muuttuja, joka "pilaa" kaiken. Mahdollista kuitenkin on selviytyä voittajana, kuten tällä hetkellä näyttää että itse selviän :) Tsemppiä meille, diabetikot jotka olemme raskaana <3 niin ennen raskautta, sen aikana, kuin jälkeenkin <3 Me pystymme tähän kyllä :)