Toisaalta, en jaksaisikaan olla mökillä katsomassa miten ihmiset vain vetävät viinaa kurkusta alas. Minun Juhannukseeni viina ei ole koskaan sillä tavalla kuulunut. Perheeni on absolutisti, ja olen saanut kasvatuksen ja myös maailman kuvani on sellainen, että kännääminen ei ole fiksujen hommaa.
En voi väittää, ettenkö olisi itsekin joskus humalassa ollut. Mutta en voi sanoa myöskään olevani siitä ylpeä. En todellakaan, päin vastoin. Ei humalassa ole mitään hauskaa. Ehkä sillä hetkellä, kun nousuhumala alkaa ja kaikki naurattaa, niin sillä hetkellä on hauskaa. Mutta mitä sitten jälkeenpäin? Kyyneleitä, päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä. Pahimmassa tapauksessa muistinmenetys. Ja minkä vuoksi? Pienen hetken huvin. Väitänpä, että itse nautin paljon enemmän illasta, jossa juodaan limsaa, kahvia, teetä, mehua. Ehkä lasi viiniä.
Lapsuuteni kesä
Olen aina rakastanut Suomen kesää. Syreenien tuoksua, mansikoita, pääskysiä, lämmintä järvivettä, mökkeilyä. Kesällä en välttämättä Suomesta lomalle lähtisi pois, niin kaunista ja ihanaa täällä on. Toki on niitä tylsiäkin päiviä, jolloin vain sataa ja tekee mieli kääriytyä villasukkiin ja vilttiin. Mutta kokonaisuutena, Suomen kesä on niin kaunis ja ihana, että ei silloin tarvitse ulkomaille lähteä.
Muistan edelleen lapsuuteni kesät. En toki jokaista, mutta monet. Kuinka leikin ulkona, kävin ystäväni kanssa uimassa, talsin metsässä, leikin perheemme lampaiden kanssa. Minulla oli jopa oma lemmikkivuona, eli lampaan poikanen. Monenakin vuonna.
Rakensimme pihaan majoja. Nukuimme teltassa. Hyttyset söivät, paarmat purivat. Mutta se ei menoa haitannut. Oli kesä ja lämmin ja loma!
Nyt on kesä, lämmin, linnut, kukat, kaikki. Loma vain puuttuu. Nyt vietetään kesä töissä. Lukuunottamatta sitä syksyn ihanaa hengähdystaukoa jota odotan. Mutta silti mielessäni säilyvät aina ihanat muistot lapsuuteni kesistä.
Ihanaa Juhannusta kaikille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti