Aina aiemmin jotenkin ajattelin, että vohvelit eivät ole lähellekään niin hyviä, kuin esim. letut. En tajua, miksi näin ajattelin. Chicagossa reissatessani kävin aivan ihanassa kahvilaravintolassa aamiaisella, jossa sai Belgialaisia vohveleita. Ne olivat aivan uskomattoman ihania...vaikka olivatkin vain tavallisia vohveleita, mansikoiden, banaanisiivujen, mustikoiden, kermavaahdon sekä runsaan vaahterasiirapin kera. Tämän jälkeen rakastuin vohveleihin loppuiäkseni.
Äitienpäiväiloa
Mieheni kyseli, mitä toivoisin äitienpäivälahjaksi. Minun on aina ollut vaikea keksiä toivomuksia, makuni kun tahtoo olla melkoisen kallis. Tottakai olisi ihanaa saada aina uusia timanttikoruja, alusvaatteita, kauneushoitolakäyntejä, kaikkea vastaavaa. Kaupassa kierrellessäni silmiini kuitenkin iski aivan ihana vohvelirauta.
Voi kuullostaa jotenkin tylsältä ja naurettavalta toivoa äitienpäivälahjaksi, tai lahjaksi yleensäkään, vohvelirautaa tai muuta vastaavaa kodinkonetta, mutta minä päätin toivoa sitä. Vanha vohvelirautani oli vuodelta miekka ja kivi, ja sillä tehdyt vohvelit, joskus vuonna x, eivät todellakaan olleet hyviä. Tällä uudella, Obh Nordican vohveliraudalla tehdyt vohvelit...AAAAAAAAAWWWWWW!!! Kielen vievät mennessään. Maku on taivaallinen...mansikoiden, kermavaahdon, banaanisiivujen sekä tietenkin runsaan vaahterasiirapin kera...harmi vaan, että vatsa kasvaa mikäli niitä useasti mutustaa. Noh, kait sitä voi silloin tällöin herkutella...voihan? ;)
Lapsen aito ilo
Poikaani odottaessani pelkäsin, miten osaisin leikkiä hänen kanssaan. Itselläni on yksi vanhempi sisar, eikä minulla ole ollut kokemusta poikien kanssa leikkimisestä, muuta kuin serkkuni kanssa pienenä, sekä toki hoitopaikassa. Mutta kuitenkin, leikkikokemukseni olivat pitkälti tyttöjen nukkeleikeistä. Onneksi huoleni oli turha...pienen kanssa keksii leikkejä milloin mistäkin. Kuten hupparin hupun sisään piiloon menemisestä...
Pienen naurua ja iloa on niin ihana seurata, oma sydän siinä hypähtää. Se riemu ja ilo on niin aitoa, ei mitään teeskenneltyä...oman pienen kanssa on niin ihana leikkiä <3
Eikä leikin tarvitse loppujen lopuksi mitään monimutkaista olla. Olemme tehneet legoista hiekkakakkuja sadepäivänä, jolloin hiekkalaatikolle ei ole ollut menemistä, menneet peiton alle piiloon ja huutaneet isiä etsimään, ja, mikäli muuta ei ole keksitty, katsottu yhdessä sylikkäin Muumeja ja Nalle Puhia videolta.
Tiikerin pomput
"Pör, pör, ja pör pör pör! Pir, pir, ja pir pir pir!" Tiikerin laulut ja hypyt ovat poikani mielestä kaikista kivoimmat. Niitä katsoessa nauru tulee helposti, ja pienet silmät tuikkivat ilosta. On se hieno asia, että nämä vanhat ja hyvät lastenohjelmat vielä löytyvät valikoimista. Ihan liikaa mielestäni on tullut lapsille väkivaltaisia ja ihmeellisiä robottiaiheisia ohjelmia.
Omassa lapsuudessani parhaita olivat TaoTao, Liisan seikkailut Ihmemaassa, Peukaloisen retket, Maija Mehiläinen...minne ovat nämä iloiset ja lempeät ohjelmat kadonneet? Onneksi niitä tulee uusintoina välillä, mutta miksi ihmeessä näitä korvaamaan ovat tulleet kaikki muut hölynpölyohjelmat? Sitten ihmetellään, miksi lapset ovat äkkipikaisia ja levottomia, väkivaltaisiakin. Mitä muuta voisivat olla, kun "lastenohjelmat" antavat kuvan, että vaikka kaveria vähän lyö, mitään ei tapahdu?
Mielestäni vanhempien tulisi tutustua ohjelmiin, joita antavat lastensa katsella. Näin ehkäistäisiin ehkäpä monia lasten hämmennyksiä ja pelkoja. Ikärajat eivät ole vain huvikseen ohelmiin asetettuja, itse en antaisi 15v lapseni katsoa K18-ohjelmaa, vaikka hän vaikuttaisikin ikäisekseen kypsältä. Tai pienen 2v:ni katsoa K7 ohjelmaa, edes yhdessä kanssani. Olen ehkä tiukka, mutta ei lapsellani ole ketään muutakaan, kuka suojelisi hänen kehitystään ja ajatusmaailmaansa.
Itse olin lapsena hyvin herkkä. Näin helposti painajaisia, mikäli olin vahingossakin sattunut näkemään jotain jännittävää ja pelottavaa televisiosta. Toivon, että osaan suojella omaa lastani tältä.
Televisio on hyvä väline, jota katsomalla voi oppia paljon asioita ja jossain mielessä esim. lastenohjelmat mielestäni rikastavat lapsen mielikuvitusta ja voivat olla hyvää ajanvietettä, tietyin aikarajoituksin. Koko päivää ei tarvitse ruutua tuijottaa, kukin vanhempi määrittää lapselleen sopivat rajat. Toki monissa lastenohjelmissakin on pelottavia kohtauksia, jotka voivat pientä pelottaa ja hämmentää. Vanhemman tulee silloin olla lähettyvillä ja valmiina selittämään ja lohduttamaan. Pieni oppii seuraamalla ja kuuntelemalla vanhempiaan. Toivottavasti osaan olla omalle lapselleni paras mahdollinen äiti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti