maanantai 10. syyskuuta 2012

Elaintarhaa ja Mangrovesoita

Tanaan suuntana oli ensimmaisena paikallinen elaintarha Port of Spainissa. Ennen paikalle saapumistamme soimme picnic-tyyliin isantaperheeni aidin tekemaa aivan ihanaa curryankkaa. Ai etta...maistuis varmaan sullekin?

Elaintarhalle saavuttuamme huomasin, etta liput kustansivat nauretavan vahan nain suomalaisittain: kaikilta neljalta plus 1v lapselta yhteensa n.10e verran. Pulitinpa koko perheelle sitten liput, ei sen vuoksi, etta olisi ollut halpaa, vaan koska olen ikuisessa kiitollisuuden velassa enka edelleenkaan keksi, kuinka velasta paasisin eroon.

Elainparat olivat minun nakokulmastani ja Suomalaisiin elaintarhoihin, joissa elaimet melkeinpa nauttivat oloistaan, katsottuna aivan liian pienissa kopeissa. Leijonaraasu kulki hermostuneena edestakaisin pienessa kopperossa, viereinen hieman suurempi aitaus oli remontissa. Eipa leijona muutenkaan kovin hyvinvoivalta nayttanyt. Paikalla oli kuulemma ollut toinenkin leijona ja tiikerikin, mutta ne olivat kuolleet. Syysta x...mieleen tuli, olisivatko ahtaat olot olleet osasyyna?

Erilaisia lintuja oli paljon. Seka kaloja. Apinoita, jopa hirvia olisi loytynyt. Niita koin kuitenkin nahneeni Suomessa ihan tarpeeksi, joten skippasin sen osion. Muutenkin mielestani elaintarha oli hieman pettymys, olin odottanut jotenkin enemman eksoottisia lintuja ja muita elukoita, mutta lisaksi tiiviisti kalteroidut hakit aiheuttivat hieman ongelmia elainten nakemiseen ja varsinkin valokuvaamiseen.

Anakondaa metsastamassa


Elaintarhasta suuntasimme Mangrove-suolle ja suoajelulle. Vetta tuli aluksi kaatamalla, ja ehdin jo pelata, etta reissu ei toteutuisikaan. Oppaat nimittain vahan vihjailivat etta sateessa ei kannattaisi lahtea, ja etta varsinkaan jos meita olisi lahdossa vain kaksi, heidan ei olisi kannttavaa lahtea. Mielessani rukoilin ja pyysin etta sadepilvet vaistyisivat. Ei aikaakaan, kun sade ensin rauhoittui ja sitten pilvien takaa jo paistoi aurinkokin. Rukous kuultiin! Lisaksi mahduimme mukaan hienosti, koska sateen loputtua ihmisia tuli muualtakin lisaa matkalle mukaan.

Lahtiessamme oppaamme varoitteli etta puissa ymparillamme saattaisi majailla kaarmeita. Jannittyneina kysyimme, eivathan ne vain hyppaisi niskaamme? Kuulemma koskaan niin ei ollut kaynyt mutta mikali kavisi, ei hataa, urheat oppaamme heittaisivat kaarmeet yli laidan. Pelastusliiveja olisi ollut jossain, mutta niita ei otettu mukaan. Niita kysyessani sain vastaukseksi etta suo on matalaa, siina mahtuu kahlaamaan, mutta jos tahdon, voin saada liivit. Jatin kuitenkin rannalle...

Nakymat olivat kuin suoraan Anakonda-elokuvasta, vaikka ko. elokuva onkin kuvattu Amazonilla eika taalla. Melkein jannitti, mista kulmasta jattikaarme hyokkaisi ja nielaisisi seurueemme. Yhdessa puunoksassa roikkuikin kaarme, joka aiheutti vilunvaristyksia kurkottamalla kaulaansa meita kohti...oppaamme rauhoitteli sen olevan "vain" boa, ei myrkyllinen. Purisi ikavasti mutta ei olisi myrkyllinen. Okei...



Kaimaaneita, rapuja, lintuja


Erilaisia rapuja nakyi jonkin verran. Yhta pidin jopa kadessani. Kotilot olivat tehneet pesan puiden juuriin jotka nousivaat vedesta. Kolibrin bongasin rapyttamassa vinhaan tahtiin siipiaan, seka niin paljon ravunpunaisia scarlet ibiksia etten olisi ikina uskonut. Ko. linnut kokoontuvat aina auringonlaskun tullen yhden saaren puihin oksiin yoksi. Nakyma oli upea. Lintuja tuli ja kaikki keraantyivat eri oksille. Saaren puut nayttivat kuin olevan taydessa kukassa.



Yhden pienen kaimaaninkin naimme uivan suolla. Kaimaani, eli jonkinsortin pieni krokotiili. Enpa haluaisi sen kaverin kanssa samaan altaaseen uimaan...

Huomena on luvassa taas vahan rauhallisempi paiva. Kirjeystavani on luennoilla, ja perheen anopin ja apen kanssa suuntaamme lounaan jalkeen shoppailemaan. Pitaa jotain keksia toihin tuliaisiksi, seka jotain kivaa olisi viela mukava ostaa itsellekin. Ja kait se kotivakikin jotain odottaa...

Nyt alkaa vasyttaa niin ihanan paivan jaljilta etta taidan painua nukkumaan kerrankin ajoissa. Tiistaina suuntaamme kirjeystavani kanssa paratiisiin Tobagon saarelle. Sielta varmaan seuraavan kerran seuraa postaus :)

2 kommenttia:

  1. Ihania kokemuksia, ihania maisemia! Olen onnellinen puolestasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen itsekin niin onnellinen kun tanne paasin :) Viela kun olis ollu jarkkari mukana niin olis saanu niiiiiin hienoja kuvia, mutta a) en osaa kayttaa sita ilman opastusta, b) olis ollu turhaa raskasta kantamusta joka paikkaan, c) mun puhelin itseasiassa ottaa hyvia kuvia ja d) mies on haka photoshopin kanssa niin jospa nuo riittais kotialbumiin nuo kamerakuvat :D Laittelen kylla tannekin kunhan kotia paasen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...