Tervetuloa Paratiisiin!!!

Pitkaakin pidempi lentoreissu. Matkustamista valilaskuineen yhteensa ehka 24h. Miettiminen Miamissa, pitaako matkalaukku nyt checkinnata uudelleen vaiko eiko. Suomen paassa virkailija nimittain vaitti, etta laukku pitaisi uudelleen check innata, vaikka laittoikin lopullisen tarran laukkuun. Usealta virkailijalta kysyttyna, ei tarvinnut. Sitten tuli ongelma, Suomesta kentalta ostamani, sinettipussiin laitettu salmiakkikossupullo isantaperheelleni. Miamin lentokenttavirkailijoiden mukaan liian iso vietavaksi koneeseen, vaikka olikin ostettu kentalta ja sinettipussissa. Ei muuta kuin kasimatkatavaralaukku checkinniin...ja tottakai unohdin ne muumimukit ja kupit sinne. Jannitys, sailyvatko ehjana. Onneksi sailyivat. Kone lahti Miamista noin 45min myohassa. Myrskyn vuoksi. Miamin kentalla luin wifin kautta Iltasanomista, etta Karibialla oli ollut suuri maanjaristys ja tsunamivaroitus. Nice...sen tahdoinkin kuulla enne reissua. Noh, suuri helpotus oli, etta varoitus oli jo peruttu, eika koskenut edes Trinidadia. Vihdoin koneen lahdettya, torkuin jonkin aikaa koneessa. Sitten yritin lukea, ja lopun aikaa jannitin. Vihdoin laskeuduttuamme jannitin, ottavatko minut tullissa kiinni, vaikka mitaan salattavaa ei ollutkaan. Paasin lapi tarkistuksista, ja tapasin n.15v sitten saamani kirjeystavani. Han oli juuri sita mita olin kuvitellutkin, ihana, hymyilevainen, aito. Appivanhempansa olivat myos minua vastassa, heidan luonaan asuisin taman ihanan viikon.

Koti

Ajoimme pitkan matkan mita hurjempaa vauhtia. Jannitti reilusti, paastaisiinko perille asti. Noh, hyvin paastiin, ja koti, jossa asuisin viikon, oli todella kaunis. Paljon tavaraa tosin, ja minun pikku-alkovini oli pieni, mutta juuri taydellinen minulle. En mitaan isoa lukaalia olisi tarvinnutkaan. Appivanhemmat tosin ehdottivat etta jos minun olisi liian kuuma nukkua, he voisivat vaihtaa huonetta kanssani. Ihan kuin tosissani suostuisin sellaiseen...kaksi tuuletinta pyorimassa riittivat pitamaan huoneen viileahkona, ja en olisi suostunut huoneenvaihtoon, vaikka ei olisi riittanytkaan. Ylitsepursuava vieraanvaraisuus nakyi myos seuraavana aamuna. En ollut kovin montaa tuntia yolla nukkunut, kiitos aikaerorasituksen, mutta olin kuitenkin suht pirtea. Kirjeystavani aiti antoi minulle pussillisen T-paitoja, joita oli ostanut minulle, miehelleni ja lapselleni St.Martinin saarelta, jossa oli ollut lomalla miehensa kanssa. Hieman hammentyneena otin lahjan vastaan, eihan minulle olisi tarvinnut mitaan ostaa. Kehoitus asua kuin kotonani vain lisasi hammennystani: olisihan minun nyt ainakin jotain maksettava ruoasta jota syon. Tata ehdotusta ei hyvaksytty, joten pitaa olla luova ja keksia jokin muu keino korvata tama ihanuus ja ylellisyys ja vieraanvaraisuus jota saan kokea.

Pitch lake ja hiekkaranta

Eilen lahdimme liikkeelle siina klo 11 tienoilla. Ensin kavimme syomassa paikallisessa Halal-tyyliin kokkaavassa muslimien grillissa. Enka edelleenkaan saanut maksaa isantaperheeni ruokia, he halusivat valttamatta maksaa myos omani. Ruoka oli ihan hyvaa, mutta jatin syomatta lisukkeena olevan salaatin, koska en ollut varma, kuinka sita oli sailytetty. En ihan usko, etta +36 asteisessa helteessa salaatti pysyisi kovin tuoreena... Ruokapaikasta suuntasimme San Fernandoon, jossa oli paikallinen nahtavyys, yksi maailman kolmesta luonnon pitch lakesta eli pikijarvesta. Minulla on omiakin kuvia kamerassa, mutta wifi ei toimi jostain syysta, jota en ole saanut selvitettya, eika minulla ole siirtopiuhaa mukana, joten en saa omia kuvia nyt lisattya tahan. Kuva tassa on otettu netista. Pikijarvi on nimensa mukaan luonnon oma ihme, se koostuu piesta. Siita jalostetaan asfalttia. Jarvesta 75% on kavelyn kestavaa, ja loput 25% sulaa pikea, joka oppaan mukaan pystyisi nielaisemaan kolmekin ihmista ja siihen loppuisi elama. Kukaan kuulemma ei hanen tietonsa mukaan ole kuollut, mutta yksi mies oli 1989 paattanyt olla tyhmanrohkea ja mennyt itsenaisesti kavelemaan tyttoystavansa kanssa jarvelle. Oli astunut sulaan pikeen ja uponnut rintaansa myoten. Tyttoystava oli paniikissa juossut hakemaan apua ja mies selvisi, mutta joutui suuriin laaketieteellisiin hoitoihin. Paatinpa sitten kulkea tarkkaan oppaan jalanjaljissa...

Ihana lampo

Kuuma oli. Minulla oli aurinkorasvaa laitettuna, silti aurinko otti ja poltti hieman. Ei onneksi pahasti, mutta pikkuisen olen nyt punertava kaulasta ja kasista. Onneksi silti pidin sita rasvaa mukanani, mitahan olisi tullut jos en olisi yhtaan rasvannut? Pikijarven jalkeen poikkesimme laheiselle Vessiny Beachille. Aivan ihana palmuineen, pitkine hiekkarantoineen ja ihanan kuumine aaltoineen. Juoksin suoraa mereen ja nautin! Melkein onnen kyyneleet tulivat kasvoilleni, kun tunsin itseni niin vapaaksi ja onnelliseksi, silla hetkella ei ollut stressin haivaakaan. Toki kaipasin perhettani ja mietin, kuinka ihanaa olisi, jos he voisivat olla mukanani, mutta paatinkin, etta seuraavalla kertaa tulemme yhdessa. Joko tanne, tai sitten muualle paratiisiin. Katsokaa ja itkekaa...taalla mina vietan ihanan aurinkoisen kuuman viikon! Terveisia vaan sinne syksyiseen kylmaan sateiseen Suomeen ;)

Paivan reissaaminen vaati veronsa ja alkoi vasyttaa. Lahdimme pois ja menimme kotiin. Kotona soin vahan munakasta ja leipaa, (ruisleipaa kannoin tanne mukanani ja kylla he ihan siita taisivat tykata, eivat ainakaan valittaneet :D) ja muutaman tunnin jaksoin kykkia ylhaalla. Sitten silmat alkoivat lupsua siihen malliin etta oli pakko menna nukkumaan. Tosin seuraava paiva olisi lepoa osaltani, koska kirjeystavallani olisi pakollinen luento koululla jatko-opiskelujensa suhteen, ja en yksinani uskalla lahtea reissaamaan keskelle tuntematonta Karibiaa, joten olen taalla kotona ja huilin. Olen niin onnellinen etta paasin tanne. Ensimmainen paiva oli ihana, viela noin viikko ihanuutta jaljella. Sunnuntaina menemme rannalle, tiistaina suunta on Tobago 3h kestavalla lauttamatkalla. Harmi ettemme voi siella viipya yon yli, kirjeystavallani on maanantaina ja keskiviikkona luentoja, mutta kylla se yksikin paiva riittaa. Paratiisi. Tata se on.