Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Uutisissa on ollut Hyvinkään ammuskelutapaus. Kuullessani tapauksesta, en meinannut uskoa asuvani Suomessa. Eihän meillä tämmöistä satu! Rapakon takana tällaista on harva se päivä, mutta ei meillä, turvallisessa lintukodossa...tai sitten jotain on pahasti mennyt pieleen.
Ihmiset voivat hirveän pahoin, eikä sitä huomata. Tai huomataan, mutta apua ei ole saatavilla. Moni tragedia olisi ehkä voitu välttää, mikäli apua olisi ollut ajoissa tarjolla. Jokela, Kauhajoki, nyt Hyvinkää...lukuisat perhesurmat, joista on saanut lehdistä lukea...monissa näissä tapauksissa, hirmuteon toteuttanut oli yrittänyt saada apua, tuloksin, jotka sitten saivat kauheudet aikaan. Olemmeko missään enää turvassa?
Suomea on pidetty hyvinvointivaltiona. Ehkä, mutta mielestäni kyllä meillä huolehditaan surkeasti ihmisistä, jotka tarvitsisivat mielenterveydellistä apua. "Avohoitoon" panostetaan, jokunen vuosi takaperin jopa useita suljettuja laitoksia lopetettiin ja mietittiin, josko olisi järkevää sulkea melkeinpä kaikki suljetut osastot ja keskittyä avohoitoon. Uskallanpa väittää, että mikäli näin oikeasti tapahtuisi, en uskaltaisi liikkua ulkona. Toivon todella, että tämä rakas maamme ei mene siihen...
Töihin taas
Huomena olisi uusi työpäivä. Reilun viikon sairaslomailun jälkeen. Ihan mukava mennäkin taas töihin, josko saisi hieman muuta ajateltavaa kuin omat murheet ja huolet. Elämän on jatkuttava, ja arjesta on pidettävä kiinni. Sänkyyn ei voi jäädä rypemään.
Lisäksi ylihuomena on pienen poikani ensimmäinen kevätjuhla päivähoidossa <3 Hoitotätien mukaan pikkuiseni on harjoitellut kovasti ohjelmaa. Äidin sydän on syrjällään, milloin minun vauvani kasvoi noin isoksi, että jo harjoittelee ohjelmaa kevätjuhlaan? Onneksi vapaapäivä sattuu kerrankin oikeaan paikkaan, eikä tarvitse yrittää muutella työvuoroja. Jännityksellä ja ylpeydellä odotan, mitä pikkuiseni minulle esittää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti