Sadepäivän mietelmiä

Kyllä sen huomaa, miten sateisena päivänä myös mieliala on apeampi. Tänään on ollut myös kipuja aiempaa enemmän, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Kaitpa se kuuluu asiaan, että toisena päivänä voi paremmin ja toisena sitten huonommin...tiedä häntä.

Töissä nyt iltavuorossa, ja hetkellisesti on rauhallisempi tilanne. Aikaa jopa miettiä omia mietelmiä...se tosin ei ole niinkään kivaa.

Sydämessä tuntuu tyhjältä. Kuin jotain puuttuisi. Valtava kaipuu siihen, että saisi kantaa sisällä uutta elämää. Toteutuukohan se unelma enää? Jonkun teistä mielestä tämä voi olla naurettavakin pelko, mutta jokaisellahan meistä on ne omat pelkomme. Itse jotenkin pelkään nyt, että haave toisesta pienestä ei koskaan toteudu. Ensimmäistä yrittäessä meni jo aikansa, päälle vuosi, toinen päätyi keskenmenoon...voisikohan se kolmas sitten olla edes normaali? Vai tuleeko sitä koskaan?

Keitä täällä vierailee?

Edelliseen postaukseeni, jossa kyselin, keitä täällä vierailee ja mistä olette tänne tienne löytäneet, ei ole vielä kommentteja tullut. Kiinnostaisi kovin kuulla :) Sekä myös toiveita, mistä bloggaisin seuraavaksi. Aina kun ei ole niitä aiheita niin helppo löytää, ja sitten tahtoo bloggausväli venyä pitkähköksikin. Tosin, kuten mieheni, joka bloggailee melkeinpä työkseen ja on paremmin tietoinen tästä netin ihmeellisestä maailmasta kuin minä, opasti minua kerran, että: "Parempi blogata silloin kun oikeasti on asiaa, eikä vain yrittämällä yrittää keksiä aiheita, koska silloin helposti väsähtää."

Tämä tietenkin on totta, mutta mielelläni kirjoittelisin useamminkin, joten antakaahan ehdotuksia! :)