Tästä tuleekin rankempaa kuin etukäteen ajattelin. Päivä vauvojen ja äitien keskellä...vaikka kuinka yritän pitää ajatukset poissa menetyksestäni, ne palaavat hetkeen jolloin lääkäri kertoi musertavat uutiset, uudelleen ja uudelleen.
Tänään on onneksi päivällä koulutus. Tosin samoja asioitahan sekin käsittelee, mutta pakko yrittää toivoa ja ajatella, että onnistuu saamaan ajatukset muualle kuin masentuneeseen fiilikseen.
Pomo oli ihana, töihin tullessani toivotti tervetulleeksi ja halasi. Lisää tällaisia pomoja!
Nälkäkin olisi...mutta ei tee mieli syödä. Tosin pitäisi kai yrittää edes, jotta pysyy tolpillaan. 1 tyypin Diabetes yhdistettynä ruokahaluttomuuteen ei ole hyvä yhdistelmä. Pitäkää peukkuja, että jaksan katsoa huomiseen ja piristyä pikkuhiljaa. Luonteeltani olen kuitnekin selviytyjä. Paljon on ollut koettelemuksia ennenkin, ja kaikesta olen selvinnyt, miksi en sitten tästäkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti