Eilen autoin suht itsenäisesti pienen elämän maailmaan. Tai ei nyt niin pienen; yli nelikiloinen jässikkä se oli, mutta pieni kuitenkin <3 Ja voin sanoa, että olin tyytyväinen suoritukseeni. Ainut, mitä meinasin unohtaa, oli napanuoran tarkistaminen, oliko kiertynyt pään ympäri vai ei. Ohjaajani onneksi muistutti :) Vanhemmatkin olivat oikein tyytyväisiä suoritukseeni, sain heiltä hyvää palautetta jälkeenpäin.
Se on aina ihanaa saada hyvää palautetta työstään. Tulee sellainen olo, että oikeasti on osannut jotain. Syntymän ihme...ei sitä pysty edelleenkään kuvailemaan. Se on jotain niin mahtavaa. Ja minä saan olla osana sitä, auttamassa siinä! En vieläkään oikein ymmärrä asiaa.
Nyt on talvi ilmeisesti sitten tullut. Tänään mittari näytti -5 aamulla, ja vieläkin on -4,8 Celciusta. Koiraa ulkona käyttäessäni totesin ulkona tuoksuvan pakkaselle, ja oli jotenkin suloisen kirpeää ja viileää. Vaikka enemmän kesäihminen olenkin, niin kyllä tämä pikkupakkanen pitkästä aikaa tuntui ja tuntuu ihanalle. Talvi on yksi kauneimmista vuodenajoista mielestäni, varsinkin, mikäli tulee kunnolla lunta ja pakkasta. Kimmeltävä lumihanki, auringonpaiste, pakkanen...se on jotain tosi kaunista, ja ainutlaatuista. On ihanaa olla syntynyt Suomeen, jotta saa kokea kaikki neljä vuodenaikaa!
Talvinakit vain ovat vielä vaihtamatta autoon alle. Ne ovat sitäpaitsi sukulaisilla Keski-Suomessa...jotenkin ne pitäisi saada varmaan tällä seuraavalla viikolla taiottua tänne Helsinkiin. Rahdilla? Se ehkä on fiksu vaihtoehto. Katsotaan, kuinka se onnistuisi. Mutta eiköhän ne jotenkin tänne saada :) Nyt leikkimään pienen jätkän kanssa. Se antaa niin paljon <3
Jee, kuulostaa niin upealta tuo tositoimiin pääseminen!
VastaaPoistaTania