Yövuoro pian alkamassa. Ennen sitä kuitenkin vielä saunomista perheen kera, karjalanpaistin uunista ottoa sekä pikkuisen miehen unille laittoa.
Saas nähdä, millainen yö on tulossa...toivottavasti tulisi työntäyteinen yö. Silloin olisi ehkäpä helpompi pysytellä hereillä; viime yö meni pientä ukkelia rauhoitellessa; yskä ajoi miekkosen ylös kolme kertaa yön aikana. Pienten sairastelut ovat niin rasittavia...tuntuu pahalta katsoa ja kuunnella kun pientä sattuu :( Jos yötä kokeilisi Pronaxenin avulla nyt tänään, eihän se mikään yskänlääke ole, mutta jos auttaisi mahdolliseen kurkkukipuun...sängynpäätyä on jo korotettu, mutta kaikki konstit pitää yrittää.
On noilla pienillä energiaa...joka paikkaan kontataan ja rynnitään ihan into pinkeänä. Ja äiti ja isi juoksee perässä...kyllä kunto nousee! Odotetaan vaan kunnes se lähtee kävelemään oikein kunnolla...aaaaapuuuuuaaaaaa...:D
Huomena olisi isukinpäivä. Meillä sitä vietettiin jo tänään, koska mun pitää kyl yrittää nukkua koko huominen käytännössä, seuraavakin yö nimittäin olisi harjoittelussa vietettävä. Eihän sillä päivämäärällä niin väliä, viettääkö jotain juhlaa päivän etuajassa vai sitten virallisena, kunhan vain on se pääasia, eli ajatus tärkein.
Meidän isukki sai aamupalan valmiiksi laitettuna, hienon kortin, ja jonkin ihan ihme Skyrim-pleikkapelin, jota isukki kovasti kinusi...eihän äiti noista mitään ymmärrä, mutta hyvä jos isukki oli lahjasta mielissään :) välillä on niin suloisen liikuttavaa katsella, kun isistä kuoriutuu samanmoinen pikkupoika kuin pienestä lapsestamme...ei nyt pelkästään pleikkapelejä pelaamalla, vaan muutenkin. Lapsenmielisyys...se on niin ihana asia. Kunpa me aikuiset ymmärtäisimme, että lapsen maailma, se on niin kaunis ja viaton. Miksi me aikuiset hankimme itsellemme aina lisää ja lisää stressin aiheita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti