Kohtapuoleen pitäisi suunnistaa iltavuoroon. Jospa siellä taas syntyisi uusia pieniä ihmisiä...se on aina niin liikuttavaa nähdä uuden elämän syntyvän. Se on jotain niin ihmeellistä.
Viime yönä meidän pikku-ukkelimme heräili muutaman kerran. Puoli neljälstä jonnekin yli neljään jätkä oli hereillä, ja häntä piti nukutella. Sitten hän heräsi uudelleen 05.20 suunnilleen, en jaksanut nousta hänen kanssaan vielä ylös, vaan päätin että tulkoot sitten viereen nukkumaan josko siihen rauhoittuisi. Ja niin yllättäen rauhoittuikin, ja nukuttiin koko perhe 07.30 asti. En tiedä, millä sen tempun tekisi, että poika nukkuisi omassa sängyssäänkin noin...hyvin poika on nukkunut, ei ole valittamista, usein yöt menevät täysin ilman heräämisiä sinne kuuteen-puoli seitsemään. Mutta on paljon näitäkin öitä, jolloin yöllä herätään ja ei rauhoituta ennenkuin vieressä.
Jotkut oppaat tietenkin neuvovat, että "anna lapsesi huutaa, kyllä hän pian oppii että yöt ovat nukkumista varten". Itse en vain jotenkin tuota pysty tekemään...unikoulua pidimme kun muutimme uuteen asuntoomme, pieni itki kyllä, mutta turvallisesti olimme vieressä. Mutta sitä en pystyisi tekemään, että lähtisin huoneesta ja antaisin pienen huutaa...mistä minä tiedän mitä hän pelkää siellä huoneessa yksin? Yövalo meillä on, sellainen pistorasiaan tökättävä systeemi, mutta eiän se välttämättä pois niitä mörköjä vie, mitä pikkuinen saattaa pelätä. Muistan itsekin pienenä, vaikka minulla oli seinässä ihan kunnon yövalo, niin painajaisiin joskus heräsin ja pelkäsin niin että piti juosta äidin ja isän viereen turvaa hakemaan. Inhottavaahan se on vanhempien unen kannalta, sänky käy ahtaaksi ja pieni pyörii ja potkii sen verran että vaikea siinä itse sitten on nukkua. Mutta on se suloistakin, kun pieni käpertyy kainaloon kiinni ja sulkee silmät ja alkaa unituhina...<3
Jos sitä menisi vähäksi aikaa huilimaan ennen duuniin lähtöä. Pikkuinenkin vetää sikeitä parvekkella, joten olisi oiva aika vähän ottaa rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti